Joutavuuksien jumala
Lapsilla alkoi tänään koulu. Molempia vituttaa. Ymmärrän heitä. Olemme jo puolisoni kanssa istuneet kalentereinemme alas ja synkronoineet koko syksyn. Lauantaina 13.10. minulla näyttäisi olevan ilta vapaa, jos joku haluaa tavata. Lasten uudet lukujärjestykset, nuo arjen pikku nilkkapannat, kertovat meille, ettei tänäkään syksynä tarvitse aamuisin paljon nukkua. Lapset menevät joka aamu eri aikaan kouluun, toinen kuitenkin aina klo 8.15. Ah, tervetuloa marraskuu ja silmäpussit, joihin voimme armaani kanssa taas pian kompastella. Kalenterisulkeisten keskellä kuulen itseni sanovan "no mut jouluna sitten on tossa kato viis päivää semmosta ku ei tarvii tehä mitään." Valehtelen itselleni. Silloinhan nimenomaan juuri tarvii. Tarvii hakea mädit ja kukat, tarvii siivota, juoda glögiä kaikkien kanssa. Ennen joulua tarvii soittaa autokouluun, mammalle ja isälle, jonka nimeä joudun kiusallisen kauan muististani hakemaan. No ei kai. Tai. Tänään alkaa arki. Nyky-yhteiskunta ei
